Nuija puhuu - The One with Many Stories

Ainejärjestönä Transla on pieni, pörröinen ja epäkorrekti. Näin minulle kerrottiin ja näin minä huomasin sen olevan. Nyt kun olen jättämässä pestini puheenjohtajana, haluaisin tiivistää hetkiäni hallituksessa. Koska Transla on niin monipuolinen, niin yksi juttu ei olisi tehnyt tälle ajalle kunniaa. Tässä siis valikoima eri tarinoita ajastani puheenjohtajana. Kaikki ovat ehdottomasti oikeasti tapahtuneet ja näitä tarinoita ei ole ollenkaan liioiteltu.

 

The one with the decapitated baby

Olin joskus pieni fuksipallero. Erittäin fuksi, vielä enemmän pallero. Yliopisto tuntui vieraalta ja pelottavalta, ja opettajat sekä vanhemmat opiskelijat herättivät suuria pelkotiloja. Syksy vieri ja englannin moduulivalinta saapui. Valikoiduin, yllätys yllätys, kääntämisen puolelle. Vanhemmat opiskelijat ja opettajat olivat kai huomanneet, että me pienet fuksipallerot pelkäsimme ja kavahdimme heitä. Näin he päättivät kaivaa haudastaan vanhan perinteen: translation olympicsin! Tätä suurta kääntäjäurheilun riemujuhlaa tavataan verrata jalkapallon mm-kisoihin. Hetkeksi koko maailma pysähtyy ja kaikki silmät keskittyvät seuraamaan, mitä tapahtuukaan pinni b:ssä ja kuka pokkaakaan himoitut palkinnot. Käytännössä median ja maailman huomio jää kuitenkin samalle tasolle kuin jääkiekon mm-kisoissa. Pieni tapahtuma, josta vain asiaan oikeasti vihkiytyneet kiinnostuvat.

Kisat lähtivät käyntiin. Osallistujille ja yleisölle tarjoiltiin ruokaa ja juomaa, jotta suoritukset olisivat parhaita mahdollisia. Kisoihin kuului mm. spelling bee, tongue twisterit ja skotlantilaisella aksentilla puhuminen. Väliaika ohjelmasta vastasi muun muassa maankuulu Dame Rogerina (jolle menetin sydämeni ja joka vierailee edelleen unissani). Paras kisa käytiin kuitenkin putkessa. Tiedättehän putken, se “tuikitärkeä” putki, joka yhdistää pinni B:n ja Päätalon. Täällä meidän urheilusuorituksemme perustui tosielämän vaatimuksiin. Kääntäjinä joudumme usein venymään moneen asiaan yhtä aikaa. Tätä simuloidaksemme söimme banaania, vaihdoimme vauvan (vain nukke, ei huolta) vaatteet samalla kun lykimme itseämme tuolilla pitkin käytävää. Samaan aikaan meidän piti kääntää kappaletta, joka oli tällä kertaa Frank Sinatran New York, New York. Joukkueviestinä toteutettu kisa itsessään oli hauska, mutta olen edelleen katkera siitä, että oman joukkueen valinta kääntää New York muotoon Herwood ei voittanut kilpailua.

Vauvan kohtalo oli valitettavasti karmeampi. Meillä ei välttämättä ole ihan vielä valmiita vanhempia, koska vauva “hieman” kärsi kilpailuista. Pää alkoi liikkumaan enemmän ja enemmän, kunnes eräs nimeltä mainitsematon henkilökunnan jäsen vihdoin repi sen irti. Sen jälkeen vauvan pää ja vartalo päätyivät jatkoille ja mm. pyörimään naulakkoon, viinilasin päällyseksi ja pyörän sarveen. Nykyään vauvan kummitus hengailee Hugon kanssa pinni B:ssa vahtien opiskelijoita.

 

The one where we actually accomplish things

Mutta kyllä me ollaan oikeasti saatu asioita aikaiseksikin. Kokouksissa on tullut istuttua pitkiäkin aikoja (ja joskus säntäiltyä ympäri huonetta etsien sinne piilotettuja suklaamunia). Tapahtumia on järjestetty, yhtenä henkilökohtaisena suosikkina voisin tässä mainita ekskursion Fazerin tehtaalle. Mutta eivät kokoukset ole käsitelleet pelkästään tapahtumia. Koulutuspolitiikassa tänä aikana olemme muun muassa kampanjoineet viron opetuksen, kursseille pääsyn ja opetuksen laadun puolesta. Välillä on joutunut miettimään budjetointia pidempäänkin tai kiistelemään siitä, mikä on paras tapa viedä asia eteenpäin, mutta hyvällä huumorilla olemme aina selvinneet eteenpäin. Eli joo, tapahtumien järjestäminen on ollut kivaa, mutta kyllä aika paljon aikaa on kulunut myös muuhun.

 

The one with Trønslø

Tätä ystävyyttä eivät sanat riitä kuvailemaan, joten kuvittele Trønslø ja minä hyppimässä kukkaketojen läpi käsi tassussa, makaamassa aurinkorannalla hörppimässä samaa mai-taita kahdella eri pillillä ja taklaamassa toisiamme lumihankeen talvella.

 

The one with Jari

On synkkä ja myrskyinen yö. Suuren salin takkatulen loisteessa Translan tuleva entinen puheenjohtaja vajoaa syvemmälle siniseen nojatuoliin. Ukkosen jyrinä rätisyttää suuria ikkunoita.

Tumma hahmo hiipii pitkin linnan kolkkoja käytäviä, ovensuulta ovensuulle, haarniskalta haarniskalle.

Translan tuleva entinen puheenjohtaja hapuilee kädellään lasia. Hän nostaa sen huulille ja huomaa lasin ammottavan tyhjyyttään. Saatanan Chesterman, hän mutisee hiljaa itsekseen.

Tumma hahmo saapuu jättimäisten, tammisten ovien ääreen. Se pysähtyy hetkeksi ja nosta hieman päätänsä, nuuhkaisee varovaisesti ilmaa ja alkaa hivuttaa ovea hiljalleen auki.

Translan tuleva entinen puheenjohtaja etsii lasilleen täytettä. Sininen tuoli jää taakse, kun hän lyllertää vaivalloisesti kohti salin nurkassa olevaa lasista kaappia. Hieman voimaa käyttäen hän vääntää kaapin ovet auki ja tarttuu väkivalloin viskipulloon. Korkki ei meinaa aueta. Yhdistäen voiman ja väkivallan hän saa vihdoin korkin irroitettua. Hän kallistaa pulloa lasia kohti, tavoitellen sen sisällä lilluvaa kallisarvoista, kullanruskeaa nestettä. Tippaakaan ei tule ulos, pullo ammottaa tyhjyyttään. Perkeleen Toury, hän huokaa.

Tumman hahmon kärsivällinen työskentely palkitaan. Jättimäiset, tammiset ovet rauottuvat juuri sen verran, että hän pääsee livahtamaan suureen saliin, jossa takkatulen valo kajastaa sinisille nojatuolille.

 

Translan tuleva entinen puheenjohtaja istuu sinisessä nojatuolissa, johon takkatuli kajastaa valoa ja lämpöä.

Tumma hahmo hiipii lähemmäksi.

Translan tuleva entinen puheenjohtaja haukottelee syvään.

Tumma hahmo astuu varovaisesti nojatuolin taakse.

 

On synkkä ja myrskyinen yö. Ukkosen jyrinä rätisyttää suuria ikkunoita. Translan puheenjohtaja istuu punertavassa nojatuolissa, nauttien takkatulen suomasta lämmöstä.     

Risto Jouttijärvi