Pääkirjoitus: Eläimellistä menoa

Ihminen on kautta aikain pyrkinyt jäsentämään suhdettaan eläinkuntaan. Raamatun luomiskertomus erotti ihmiset erilleen eläimistä, sillä ihminen oli Jumalan kuva ja tämän tehtävä oli hallita ”kaikkea sitä mikä maan päällä liikkuu”. 1800-luvulla Charles Darwin kuitenkin osoitti teoksessaan Lajien synty, että perimämme on sama kuin muulla eliökunnalla ja myöhemmät tutkimukset ovat osoittaneet, ettei ihminen ole maapallomme ainut ”älyllinen otus”.

Biologia ja evoluutioteoriat sikseen, kieli- ja kirjallisuustieteissä tämä yhteys on tiedostettu jo kauan. Jo antiikissa kerrottiin faabeleita, ja esimerkiksi suomen kieli on täynnä ilmaisuja ja kielikuvia, jotka ovat peräisin eläinkunnasta. Aamuvirkku ihminen on ”pirteä kuin peipponen”, epäilyttävä henkilö ”viekas kuin kettu” ja rauhallinen henkilö ”lauhkea kuin lammas”. On verokarhuja, susijengejä, pukkeja, käärmeitä ja ahneita sikoja. Kyseessä ei kuitenkaan ole se, että suomalaiset olisivat erityistä luontokansaa, sillä vastaavanlaisia sanontoja ja idiomeja löytyy myös muista kielistä. Länsinaapurissamme ihminen voi olla sekaisin kuin kana (’virrig som en höna’) tai kopea kuin kukko (’stolt som en tupp’). Brittein saarilla voidaan menon kiihtyessä kehottaa pitämään kiinni hevosistasi (’hold your horses’), etenkin silloin kuin ulkona on koiranilma (’raining cats and dogs’). Yksi mies naisseurassa voi olla kuin kukko korissa (’der Hahn im Korb sein’) tai sitten kulkea joukossa kuin hahnimarssilla (’im Gänsemarsch gehen’).

Eläimiin liittyviä idiomeja ja sanontoja on pilvin pimein ja uusia syntyy jatkuvasti kielen kehittyessä. Vaikka ihmisiä tällä tavalla ”eläimellistetään”, kohdistuu myös eläimiin vastavuoroisesti inhimillistämistä eli personifikaatiota. Jokainen on varmasti törmännyt lemmikin omistajiin, jotka puhuvat itsestään isinä ja äiteinä. Esimerkiksi koiria ja kissoja voi vaatettaa ja niille voi hankkia omia koruja. Myös nykyajan tarinatehdas Internet on valloillaan eläinmeemejä, joissa eläimille on niin sanotusti annettu ääni. Grumpy Cat, Doge sekä tietenkin Linguist Lhama ovat antaneet kasvonsa (tahi kuononsa) erilaisille ilmiöille ja viihdyttäneet ihmisiä ympäri maailmaa.

Viihdyttämään (ja informoimaan) pyrkii myös tämä eläimiä ja eläimellisyyttä käsittelevä Translankarin 2015 kevätnumero. Tänä keväänä Translankari julkaistaan ensimmäistä kertaa ainoastaan verkkoversiona Translan nettisivuilla säästäen samalla niin luontoa kuin päätoimittajan kevään korventamia puluaivoja. Lehden sivuilta voitte bongata terveiset niin Translan puheenjohtajalta kuin kopovastaavalta. KAJ:n palstalla pureudutaan siihen, miksi keväällä saavutettu av-alan TES on niin tärkeä ja samaa teemaa käsittelee myös Elli Oravaisen piirtämä sarjakuva. SKTL:n opiskelijajäsen Toni Valkama paljastaa, mitä SKTL tarjoaa opiskelijoille ja Translankarin kevätgallup tarjoaa vilauksen yliopiston käytävillä vaeltavasta, uivasta ja lentävästä lajikirjosta.

Nauttikaa kesästä ja nähdään taas syksyllä!

Translankari on Tampereen käännösopiskelijoiden ainejärjestölehti.
Noora Leinonen
Translankarin päätoimittaja