Opiskelijajäsenenä SKTL:ssä

Yhteisöllisyyttä, verkostoja ja joukkovoimaa. Mielestäni kääntäjä tarvitsee kaikkia näitä. Mielikuva yksin ruutua tuijottavasta kääntäjästä kaipaa rinnalleen kuvaa kääntäjästä myös sosiaalisena yksilönä. Päätin liittyä Suomen Kääntäjien ja Tulkkien liiton SKTL:n opiskelijajäseneksi muun muassa siksi, että uskon ryhmään kuulumisen auttavan sekä omien että ammattikunnan etujen ajamista. Yksin on helposti haavoittuvainen isojen toimijoiden kanssa neuvotellessa, mutta joukossa on jo enemmän voimaa. Tiedon saaminen ja kouluttautumismahdollisuudet ovat myös olleet motiiveina jäsenyydelleni.

SKTL jakautuu viiteen jaostooon, ja me opiskelijat kuulumme lähtökohtaisesti kakkosjaostoon eli asiatekstikääntäjiin. Meillä tamperelaisilla on helsinkiläisiin verrattuna se etu, että paikallisosastossa ei jaostojakoa tunneta, vaan tulkit ja kaunokirjallisuuden kääntäjät ovat saman pöydän äärellä ja kaikki kuuluvat samaan yhteisöön. Jokainen saa olla myös ihan niin aktiivinen kuin haluaa. Paikallisosaston toiminta on oikeastaan sellaista, miksi se tehdään. Aktiivista osallistumista toivoisin kyllä enemmänkin.

Paikallisosaston tapaamisiin osallistuminen on yksi tapa verkostoitua muiden, kokeneiden kääntäjien kanssa. Tampereella järjestetään jonkinlaisia tapaamisia lähes joka kuukausi ja ohjelmassa voi olla vierailuja, vierailijoita tai ihan vain elokuun perinteinen terassitapaaminen. SKTL viettää tänä vuonna 90-vuotisjuhlavuottaan, ja myös Tampereen paikallisosasto täyttää 40 vuotta. Pyöreitä vuosia juhlitaan Tampereella syyskuussa käännösbiisibileiden merkeissä. Mielestäni jokainen  verkostoitumismahdollisuus kannattaa käyttää hyväksi. Myöskään tietoisuutta etujärjestön olemassaolosta tuskin voi levittää liikaa.

Tampereelta voi toki lähteä käymään muuallakin. Itse olen käynyt muutamassa kakkosjaoston tilaisuudessa Helsingissä. Esimerkiksi kaunokirjallisuuden kääntäjille tarkoitettu pieni sopimuskoulutus tarjosi myös opiskelijalle mielenkiintoista tietoa.

Freelancerina tai yrittäjänä toimivalle kääntäjälle maksettava palkkio tuntuu näin opiskelijannäkökulmasta olevan oma mystinen tieteen lajinsa. Suoraa ja helppoa vastausta kun on vaikea saada, jos kysyy, paljonko käännöstoimeksiannon tekemisestä pitäisi pyytää. Taksoja tulee helposti verrattua palkkoihin, mutta yrittäjänä toimiessa sivukulut ovatkin ihan toista maata. Tavoitteena kuitenkin olisi, että työllä kykenee elättämään itsensä. Opiskelijana ei halua myöskään tehdä hallaa ammattilaisille (ja omalle tulevaisuudelleen) polkemalla hintoja alaspäin. Tämän vuoksi SKTL:n Tampereen paikallisosasto on syksyllä järjestämässä hinnoittelukoulutusta yliopistolla, joten kannattaa olla kuulolla.

Toni Valkama