Koponurkkaus: Vapauta poliittinen eläimesi

Koulutuspolitiikka on muuten poliittista toimintaa. Tämän voisi joku osata jo ilmiölle annetusta nimestä päätellä, mutta yllättävän usein kopoilu kuitenkin mielletään epäpoliittiseksi ”opiskelijan edun” ajamiseksi. Poliittinen ideologia värittää sitä, miten ja millaisia asioita koulutuspolitiikassa ajetaan – yhtä lailla valtakunnan, yliopiston kuin tutkinto-ohjelman tasolla.

Aloitetaan siitä, että opit perusasiat: opiskelijan etua ei ole. Näin on siitä huolimatta, että työryhmissä opiskelijaedustajien tehtävänä on ääneen lausutustikin ajaa opiskelijan etua. Enkä uskalla edes arvata, kuinka monesti minulta on kysytty jotain fraasilla ”mitäs mieltä opiskelijat ovat tästä”. En minä tiedä. Opiskelijoihin lukeutuu alle parikymppisiä ja yli kolmikymppisiä, parisuhteessa olevia ja sinkkuja, oikeistolaisia ja vasemmistolaisia, työssäkäyviä, masentuneita, köyhiä ja rikkaita. Yhteinen tekijä on opiskelijuus, muttei se määritä ihmistä kovinkaan pitkälle. Ei tällaisella ihmisjoukolla voi väittää olevan yhtenäistä etua.

Translan opiskelijaedustus on ollut ainakin viimeisen reilun neljän vuoden ajan kohtuullisen vasemmistolaista. Näin on, koska toistuvasti ja jääräpäisesti on ainejärjestön hallitus minut valinnut koulutuspoliittiseksi vastaavakseen. Tämä on näkynyt niin joissain asiakysymyksissä, kuten vaikkapa englannin kieliharjoittelun pakollisuuden poiston tukemisessa erityisesti opiskelijain taloudellisen yhdenvertaisuuden edistämiseksi, kuin Translan sisäisten toimintatapojen muokkaamisessa, esimerkiksi osallistavuutta korostaen. Toki on niin, että esimerkiksi kurssitarjonnan laajentamisen kaltaisia asioita ajaisi varmasti suurin osa opiskelijoiden poliittisesta spektristä – enemmän asia ehkä näkyy ylemmillä hallinnon tasoilla.

Syksyllä on jälleen edustajistovaalit. Edustajisto on ylioppilaskuntamme ylin päättävä elin, ja siellä mellastavat niin poliittiset kuin sitoutumattomat ryhmät. Näistä jälkimmäisten taustalla on ajatus siitä, että opiskelijoilla olisi alussa mainittu yhteinen etu, jota voidaan ajaa kivasti yhdessä. Tällöin samalle listalle annettu ääni voi tarkoittaa ääntä yhtä lailla vasemmalle kuin oikealle – tätä ei äänestäjä voi etukäteen tietää. Näissä vaaleissa kannattaa äänestää, mutta ennen kaikkea kannattaa miettiä, kenen etua ajaville tahoille äänensä todella antaa.

Punakoponne,
Petri Jones