Yhdistyminen vai yhteistyötä?

Kirjoitetaanpa alkuvirkkeeksi Captain Obvious -tyylinen toteamus: tätä lukuvuotta on koulutuspolitiikan saralla Translassa leimannut siirtyminen uusiin tutkinto-ohjelmiin. Sen myötä - kun uudet kääntämisen opiskelijat nyt siis otetaan sisään yliopistoon samassa haussa kielen ja kulttuurin opiskelijoiden kanssa - on Translan ja Lexican yhdistymisestä käytävä keskustelu ainakin himpun verran kiihtynyt. Avaan tämänkertaisessa koponurkkauksessa henkilökohtaista mielipidettäni; miksi minä en ole yhdistymisen kannalla.

Uudet tutkinto-ohjelmat ovat luoneet yhdistymispaineita, ja yhdistymiselle on toki järkeviäkin syitä; erityisesti fuksien kokemukset tulee asiassa ottaa huomioon. Kontekstin (l. Lexican lehden - suosittelen lukemaan, jos niin ette ole tehneet) vuoden 2012 toisessa numerossa sekä Kontekstin päätoimittajaJukka Särkijärvi että Lexican varapuheenjohtaja Tapio J. Värri puolustivat yhdistymistä jämerästi ja asiallisin perusteluin. Koetan kuitenkin osoittaa, ettei sen vastustaminen välttämättä perustu ainakaan pelkästään tylsämieliseen jääräpäisyyteen, jota toki tunnustan edustavani liiallisissakin määrin. Mukana on nimittäin myös ripaus sentimentalismia.

Painavimmat syyt yhdistymistä vastaan löytyvät ymmärrykseni mukaan talouden puolelta. Tamyn jakama toiminta-avustus muodostaa ainejärjestöjen taloudesta huomattavan osan. Tänä vuonna Transla sai tuota avustusta reilut 600 €, Lexica vajaat 700 €. Aivan tarkkoja myöntämiskriteerejä tuntematta uskallan kuitenkin arvata, ettei yhdistynyt ainejärjestö suinkaan saisi käytettäväkseen lähellekään näiden lukujen summaa - suurin avustussumma vaikutti tänä vuonna olleen joitain senttejä yli tonnin. Käytännössä tämä voisi johtaa hyvin helposti siihen, että jommankumman järjestön perinteisiä tapahtumia jouduttaisiin yhdistymisen jälkeen karsimaan.

Toinen iso asia on yhteistyö käännösalan toimijoiden kanssa: Kun Transla on oma järjestönsä, on yhteistyötä esimerkiksi SKTL:n ja KAJ:n kanssa ollut helppoa järjestää. Kukaan tuskin haluaa näitä kontakteja ehdoin tahdoin tuhota, mutta mainittujen järjestöjen kannalta hankalammaksi asiat nähdäkseni menisivät yhdistyneessä järjestössä. Mainittakoon nyt sekin seikka, että esimerkiksi Turussa, missä käännöstiede yhdistyi filologian kanssa jo joitakin vuosia sitten, ainejärjestöt ovat pysyneet erillisinä, ja käsitykseni mukaan järjestely on ollut jokseenkin toimiva.

Transla ja Lexica tekivät tänä keväänä myös yhteisen kannanoton, jossa vaadittiin kääntämisen sekä kielen ja kulttuurin eriyttämistä takaisin kahdeksi hakukohteeksi - samassa yhteydessä vastaavan lausuman teki myös englannin henkilökunta. Käytännössä näin ei tule tapahtumaan ainakaan ennen vuotta 2015, jos silloinkaan. Jos niin kuitenkin kävisi, joutuisi ennenaikainen yhdistyminen uuteen ja outoon valoon.

Yhteistyö on tästä huolimatta erinomaisen hyvästä, ja sitä totisesti voisi ja tulisikin tiivistää. Esimerkiksi edustaja kummastakin ainejärjestöstä toisen kokouksessa pitäisi huolta siitä, että kummallakin puolella tiedetään toisten kuulumiset paremmin. Jopa säännöllisesti tapaava yhteistoimintatyöryhmä olisi täysin mahdollinen ajatus. (Translassa ollaan viime aikoina tykästytty työryhmien perustamiseen, sallikaa se meille!) Laajemmassa mittakaavassa toimintaansa aloitteleva LTL-neuvosto koko yksikön yhteisten asioiden puimista avustamaan auttaa myös osaltaan. Joka tapauksessa tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole edustaa Värrin kolmen vaihtoehdon listasta jämähtämistä, vaan ennemminkin etsiä jotain neljättä vaihtoehtoa. Kahden erillisen ainejärjestön ei tarvitse tarkoittaa kahta erillistä porukkaa. Yhteistyö ei vaadi yhteistä järjestöä, vain yhteistä tahtoa.

Näin minä. Jos olet eri mieltä, tule sanomaan se seuraavaan Translan hallituksen kokoukseen. Tai vielä parempaa: tule hallitukseen ensi vuonna viemään omaa näkemystäsi eteenpäin!

Translalaista identiteettiään voimakkaasti esiintuoden
Petri Jones