Tunnelmia pamauksen jälkeen

Tamy järjesti Suuri järjestöpamaus -koulutustapahtuman järjestötoimijoille yliopistolla 31.1.2014. Halukkaat jatkoivat vielä illan tapahtumaosioon eli Ai Musta Tuli Vastaava (AMUT) -tapahtumaan. Tapahtumiin osallistui myös Translan ainejärjestötoimijoita, joista minulla olisi tässä tekstissä tarkoituksena hieman avata, mitä päivän aikana oikein tapahtui.

Päivä alkoi aamupalalla Päätalossa, minkä jälkeen siirryttiin kuuntelemaan koko osallistujajoukon voimin yhteisluentoa. Pari tuntia kestäneen yhteisluennon pääteemat olivat yhdenvertaisuus ja vaikuttaminen järjestötoiminnassa, koulutus- ja sosiaalipolitiikka sekä tapahtumien järjestäminen. Aivan aluksi tunnelmaa kuitenkin nostatettiin luottamustoiminnan myönteisten puolien esittelyllä ja hurraa-huudoilla, joihin koko salin väki urheasti yhtyi.

Tamyn sosiaalipoliittisen sihteerin Olga Haapa-ahon pitämässä yhdenvertaisuusosiossa korostui tärkeänä asiana se, että kaikkien ainejärjestötoimijoiden tulisi ottaa ihmiset erilaisine tarpeineen huomioon. Tapahtumia järjestettäessä, sähköposteja sähköpostilistalle lähetettäessä ja päätöksiä tehdessä pitäisi jokaisen pysähtyä miettimään, onko ihmisten erilaisuus otettu huomioon – yhdenvertaisuudesta huolehtimisen ei pidä jäädä ainoastaan esimerkiksi sosiaalipoliittisen vastaavan harteille. Keskustelusta nousi mieleeni, että Transla voisi kehittää yhdenvertaisuutta helposti ainakin ilmoittamalla jatkossa jokaisen tapahtumailmoituksen yhteydessä, onko tapahtuma esteetön eli onko paikalle esimerkiksi mahdollista saapua pyörätuolilla.

Luennolla painotettiin myös sitä tärkeää ja oikeastaan itsestään selvää asiaa, että kaikki tulisi ottaa mukaan ja kenenkään ei saisi antaa jäädä yksin. Transla haluaakin kannustaa kaikkia tulemaan mukaan ainejärjestön toimintaan ja tapahtumiin – yksin tai kaverin kanssa. Vaikka et olisi koskaan ennen käynyt Translan tapahtumissa, älä pelkää tai epäröi tulla paikalle. Translan tapahtumissa tunnelma on rento ja kaikki otetaan ilolla vastaan.

Tamyn koulutuspoliittinen sihteeri Joachim Kratochvil puhui yhteisluennolla sosiaali- ja koulutuspolitiikasta. Hän otti esille Tamyn opiskelijan oikeuksia esittelevän verkkosivun, jossa on lueteltuna opiskelijan perusoikeudet, jotka jokaisella Tampereen yliopiston opiskelijalla ovat. Jos tulee kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti vaikka jollain kurssilla (opettaja ei esimerkiksi suostu järjestämään uusintakoetta tai anna kurssiarvosanoja kolmen viikon sisällä), voi tarkistaa vielä oikeutensa kyseiseltä sivustolta ja mennä kurssin pitäjälle vaatimaan muutosta oikeuksiinsa vedoten. Kratochvil painottikin, että joskus oikeuksia pitää vaatia erikseen, jos niitä ei ole tai jos niitä uhataan. Esimerkkinä hän käytti kevään 2013 opintotukimielenosoitusta, jossa opiskelijat tekivät hienosti yhteistyötä ja jolla oli todellista vaikutusta.

Yhteisluennon lopuksi Tamyn järjestö- ja viestintäsihteeri Virve Valtonen puhui tapahtumien järjestämisestä. Hyvä huomio luennolla oli se, että tärkeintä tapahtumissa ei ole osallistujien määrä, vaan hyvä meininki. Tietysti hyvin isoihin tapahtumiin vaaditaan enemmän osallistujia kuin pieniin, jotta ne onnistuvat eivätkä aiheuta mittavia tappioita. Valtonen mainitsi keskeisenä asiana tapahtumien suunnittelussa tapahtuman tarkoituksen miettimisen. On siis tärkeää tietää, miksi tapahtuma järjestetään. Halutaanko lisätä ainejärjestön yhtenäisyyttä ja yhteishenkeä, tutustuttaa ensimmäisen vuoden opiskelijoita toisiinsa vai jotain muuta? Luennolla puhuttiin myös siitä, mikä tekee tapahtumasta onnistuneen. Esille nousseita kohtia olivat muun muassa tapahtuman hyvä organisointi ja tiedotus, hyvin vedetty ohjelma ja tietysti tapahtumaan osallistuneet ihmiset.

Yhteisluentoa seurasi lounastauko, minkä jälkeen järjestötoimijat siirtyivät itseään kiinnostaville pienryhmäluennoille. Luentojen aiheet olivat yhdistystoiminta yleensä, häirintäyhdyshenkilökoulutus, koulutuspoliittiset asiat, kansainvälinen toiminta, sosiaalipoliittiset asiat, ympäristöasiat, lobbaus ja varainhankinta. Itse osallistuin luennoista kahteen jälkimmäiseen.

Varainhankintaluennolle mennessä pirteä luennoitsija tervehti jokaista luokkaan sisään tulijaa erikseen. Sauli Nissinen Suomen Telecenteristä painotti pitämällään luennolla, että jokainen on syntyjään myyjä. Vaikka emme ajattele asiaa, myymme lähes joka päivä jotain – esimerkiksi ideoitamme kavereille. Mennään vaan sinne keikalle, ei se maksa paljon ja bändi on huippu.

Luennolla puhuttiin muun muassa siitä, että kun halutaan hankkia jollekin projektille tai vaikka ainejärjestölle rahaa, kaikkein tärkeintä on asettaa selkeä tavoite. Paljonko halutaan kerätä, mihin mennessä ja mihin tarkoitukseen. Sen jälkeen pitää vain aloittaa. Nissinen ja hänen mukana olleet esihenkilönsä painottivat kaikki, että yrityksiin yhteyttä otettaessa ensimmäisen kontaktin pitäisi syntyä kasvokkain tai puhelimitse. Sähköpostitse oli heidän mielestään aivan turha lähestyä yritystä, koska sähköposti on niin helppo jättää huomioitta ja deletoida saman tien. Puhelimessa tai kasvokkain on heti hieman vaikeampi sanoa suoraan ei.

Varainhankintaluennolla testasimme myös 15 sekunnin ”hissipuheen” pitämistä. Hissipuheen idea on se, että 15 sekunnissa hissin kulkiessa alas- tai ylöspäin pitäisi ehtiä esitellä itsensä tai järjestönsä niin mieleenpainuvasti, että puheen kuulijan tekisi mieli kuulla henkilöstä tai järjestöstä lisää. Idea oli mielenkiintoinen. Mitä kannattaa ja ehtii sanoa niin lyhyessä ajassa, että jää toisen mieleen? Ryhmissä suunnitellut puheet esiteltiin luokan edessä ja ne olivat hauskaa katsottavaa. Yksikään ryhmä ei esitellyt ainejärjestöään pelkkiä faktoja ladellen, vaan kaikki pyrkivät lisäämään puheeseen jonkinlaisen koukun, mikä kiinnittäisi kuulijan huomion. Esimerkiksi Teeman edustaja sanoi hissipuheessaan kuulijalleen: Onko teillä teemaa? Meillä on. Kuulijana toiminut Telecenterin esihenkilö kertoi aidosti jääneensä miettimään, mitä puhuja sanomallaan tarkoitti. Kuulijan mielenkiinto oli siis herätetty.

Luennolta siirryttiin pullakahveille, minkä jälkeen alkoi iltapäivän toinen luento. Lobbausluennon pitivät Anne Soinsaari ja Sanni Pietilä. Molemmat olivat olleet Tamyn toiminnassa mukana ja Soinsaari on myös tänä vuonna Tamyn edustajiston jäsen. Luennolla käsiteltiin erityisesti sitä,miten yliopiston sisällä voidaan lobata ja ajaa omia asioitaan ja kehitysehdotuksiaan eteenpäin.

Soinsaari ja Pietilä painottivat luennolla, että jos huomaa epäkohdan, se kannattaa ehdottomasti tuoda julki. Kaikista tärkeintä on ylipäätään sanoa asiansa eteenpäin. Kaikki opettajat, rehtori tai Tamy eivät tiedä jokaisen tutkinto-ohjelman tai kurssin käytännön arkea ja niihin liittyviä haasteita tai epäkohtia. Yliopistoelämään liittyvistä epäkohdista voi huomauttaa esimerkiksi Tamylle, Translan koulutuspoliittiselle vastaavalle, tutkinto-ohjelmien vastuuhenkilöille tai opetussuunnitelmatyöryhmien jäsenille.

Päivällä pidettyä Suurta järjestöpamausta seurasi illan AMUT-osio. Järjestötoimijat jakautuivat luottamustoimiensa mukaan pienryhmiin eri keskustan ravintoloihin. Ryhmissä keskusteltiin parin tunnin ajan vastuualueeseen kuuluvista tehtävistä ja mahdollisista haasteista. Rahastonhoitajien rastilla mietimme muun muassa, mistä ainejärjestö voisi saada lisää rahaa ja mitä riskejä ja haasteita rahastonhoitajan toimeen kuuluu.

Galaxie Centeristä, jossa rahastonhoitajien kesken olimme tehneet tuttavuutta, siirryttiin vielä Fat Ladyyn illan viimeiseen viralliseen osioon. Fat Ladyssä Tamyn hallitus esittäytyi lyhyesti, minkä jälkeen vähän kisailtiin. Kymmenen aikaan illalla oli virallinen ohjelma ohi, minkä jälkeen yökerhoon sai jäädä vielä bilettämään, mikäli voimia riitti. Allekirjoittaneella ei kyseisiä voimia enää ollut, ja lähdinkin siinä vaiheessa jo kotia kohti.

Päivä oli pitkä, mutta onnistunut. Luennoilla saatu tieto oli hyödyllistä ja pisti ajattelemaan. Lisäksi koin innostukseni järjestötoimintaa kohtaan kasvaneen.