Translexicaljat – mitä tapahtui? Katso sisältö!

Transla ja Lexica kokoontuivat taannoin viihtyisään kenneliinsä keskustelemaan yhteisestä tulevaisuudestaan. Lienee turvallista olettaa, että keneltäkään ei ole mennyt ohi vuonna 2012 toteutettu yliopistouudistus ja samalla käyttöönotettu uusi opetussuunnitelma, jonka myötä käännöstieteen ja filologian opiskelijoiden fuksimassa sulatettiin yhteen, ja synnytettiin täysin uusi Tampereen yliopiston kieliaineiden opiskelijoiden sukupolvi. 

Kuitenkin tähän fantastiseen sulatusuuniin on jäänyt joitakin toiminnallisia kupruja, joista eräs on kahden erillisen ainejärjestön – Translan ja Lexican – ja erillisten kieliainekerhojen olemassaolo. Miksi?, hämmentyneet fuksinpapanat kysyvät. Ömmm..., aloittavat kokeneemmat opiskelijat vastauksensa usein. Asiaa on vaikeaa perustella opiskelijalle, joka ei ole koskaan elänyt vanhassa Kahden erillisen opintosuunnan valtakunnassa, mutta tässä kirjoituksessa toivon mukaan pystyn tiiviisti esittämään usein – tai harvemminkin – kuultuja argumentteja yhdistymisen puolesta ja sitä vastaan, sekä niittämään asiaa ympäröiviä huhuja ja kuulopuheita. 

Kyseinen aihe synnyttää usein pelkoa käsittelijöidensä sydämessä. Translan väestön kuulee sanovan, että ainejärjestöjen yhdistyminen tarkoittaisi sitä, että Lexica nielaisee Translan suihinsa, ja huolellisesti pureskelee siitä vaivaisen alajaostonsa. Tosin on vaikea sanoa, mistä edellä mainittu kauhukuva on saanut alkunsa. Voi olla, että joku pölkkyaivo on sen kiukkuisessa humalassa katkerasti ärähtänyt grillijonossa, mutta tämän puoliasiallisen keskustelun jälkeen kävi oikein selväksi, että Lexican halu ei ole sulauttaa Translaa itseensä, vaan mahdollisen yhdistymisen tullessa ajankohtaiseksi molemmat järjestöt lakkautettaisiin, ja tilalle perustettaisiin uusi, uljas kieltenopiskelijoiden ainejärjestö

Yhdistymisen lähtökohta siis ainakin olisi tasavertainen, mutta tämäkään kunniallinen menettely ei kuitenkaan ole ongelmaton, ja yksi sen merkittävimmistä haasteista on $raha$. Uusi järjestö nimittäin saisi syntymänsä jälkeen paljon vähemmän TAMY:n ainejärjestötukeakuin kaksi järjestöä erillään nykyisin. Translan puolesta voidaan myöntää, että ainejärjestötuki on vuosittain merkittävin tulonlähteemme, eikä Lexicallakaan vuosittaisten jäsenmaksujen määrä voi ainakaan paljon tätä summaa ylittää. Näin ollen järjestöjen yhdistyessä menoja jouduttaisiin todennäköisesti supistamaan merkittävästi. Toisaalta monet nykyisellään järjestettävistä erillisistä tapahtumista (esim. pikkujoulut) voitaisiin yhdistymisen myötä sulauttaa yhteen tai karsia epäröimättä pois, jolloin saataisiin ns. sama kiva pienemmässä ja halvemmassa paketissa. Vaikka toisaalta eikö se nyt ole aika siistikin juttu, että meillä on vuosittain kahdet kieltenopiskelijoiden pikkujoulut.

Me Translassa pidämme järjestöämme tärkeänä. Emme vain siksi, että meillä on hauskaa, vaan myös siksi, että me olemme edunvalvonnallinen toimija. Eräs argumentti yhdistymistä vastaan onkin se, että kääntämiselle omistaununeen järjestön lakkauttamisen symbolinen merkitys olisi sama kuin taputtaisi BTI:n toimitusjohtajaa veljellisesti olalle; alalla menee huonosti, eikä siellä ala mennä paremmin, ellei ruohonjuuritasollakin ajeta kääntämisen asiaa. Transla myös toimii säännöllisessä yhteistyössä käännösalan ammatillisten järjestöjen –SKTL:n ja KAJ:n – kanssa, ja yhdistymisen myötä uudeksi haasteeksi saattaisi osoittautua tämän yhteistyön ylläpitäminen, mikäli tarpeeksi kääntäjämielisiä ja aktiivisia toimijoita ei löytyisi.

Tässä yhteydessä täytyy myös muistuttaa, että vaikka Lexican ja Translan opiskelijat opinnoissaan keskittyvät paljolti hyvin erilaisiin asioihin, yliopiston jälkeisessä elämässä me teemme paljon samoja töitä. Tästä syystä voisi olla myös Lexican etu, että he pääsisivät suoremmin osallistumaan Translalle elimellisen tärkeään ammattijärjestöyhteistyöhön. Yhdistyminen toisi tähän mahdollisuuden, mutta toisaalta kukaan ei nykyäänkään estä ihmisiä osallistumasta molempien järjestöjen toimintaan - oli maksava jäsen tai ei. Monipuolisuuden näemme suurena voimavarana.

Ratkaisuna ammattijärjestöyhteistyön asiaan on esitetty kiintiömääriä filologeille jakääntäjille mahdollisen uuden järjestön hallituksessa. Ollenkaan asiaa kiertelemättä voi kuitenkin todeta, että Translan jäsenistö ei perinteisesti innosta hihkuen ole osallistunut järjestönsä toimintaan, mikä yhdessä kääntäjäkiintiöiden kanssa saattaisi osoittautua ongelmaksi: olisi tappavan häpeällistä, mikäli tämä pitkään jatkunut yhteistyö lakkaisi siksi, että kukaan ei jaksa panostaa siihen. Uuden järjestön myötä kuitenkin muuttuisi eräs asia: opiskelijoilla ei olisi enää varaa valita kahden järjestön välillä, vaan ainejärjestön toimintaan mukaan lähtiessään osan olisi pakko asettua ajamaan kääntäjien asiaa.

Enimmäkseen kahden ainejärjestön olemassaolo aiheuttanee hämmennystä uusien opiskelijoiden keskuudessa kuitenkin siksi, ettei heillä vielä opintojensa alussa ole selvää kuvaa siitä, kuinka erilaiset intressit, aktiviteetit ja opintopolut filologeilla ja kääntäjillä myöhemmin opinnoissaan on. Tämä eriytyminen tapahtuu todennäköisesti joskusaineopintojen aikana tai niiden jälkeen, mistä syystä eräs ehdotus ainejärjestöongelman ratkaisuksi onkin, että Transla säilyisi olemassa sellaisenaan, mutta sen toimintaan houkuteltaisiin mukaan lähinnä jo pidemmälle opinnoissaan edenneitä opiskelijoita. Näin Transla profiloituisi yhä enemmän kääntäjien ammatikunnan asiaa ajavaksi opiskelijajärjestöksi. Tätä tukisi myös se, että eräs merkittävä osa Translan toiminnasta ontyöelämätietouden levittäminen ja aiemmin käsitelty ammattijärjestöyhteistyö, mistä varsinkin loppuvaiheen opiskelijat ovat perinteisesti olleet kiinnostuneita.

Tämän ratkaisumallin ongelma on tosin se, että suurin osa opiskelijoista kiinnostuu ainejärjestötoiminnasta verrattain varhain opinnoissaan, ja jos he silloin eivät vielä edes tiedä, että on olemassa mysteeri nimeltä Transla, he todennäköisesti eivät myöskään enää myöhemmin opinnoissaan lähde mukaan sen toimintaan. Mikäli Transla siis säilyy ennallaan, se tarvinnee näkyvyyttä myös fuksien ja muiden aloittelevien opiskelijoiden parissa.

Opintojen eriytyminen vasta myöhäisessä vaiheessa on valitettavasti tuonut mukanaan myös erään vielä synkemmän lieveilmiön: toisen järjestön näkemisen "vastustajina". Yhdistymiskaljoilla mukana ollut fuksi tunnusti, että fuksit sulkevat pois toisen järjestön tapahtumia, ja näkevät toisen järjestön toiminnan jollain tavalla omaansa uhkaavana. Tämä ilmiö on valitettavasti lurkkinut tiensä jopa tuutoritoimintaan, mistä todistavat tuutoreilta aiemmin syksyllä kuullut ikävät ja alentavat kommentit toista ainejärjestöä kohtaan. Tätä vastaan jyrähdettiin painokkaasti sekä Translan että Lexican puolelta - kukaan meistä ei halua olla toisen vihollinen, vaan ainejärjestöjen toimintaa pyritään tulevaisuudessa yhdistämään - huolimatta siitä, lyövätkö järjestöt virallisesti hynttyitä yhteen vai eivät. Esimerkiksi keväällä 2014 tullaan näkemään paljon - tai ainakin aiempaa enemmän - Translan ja Lexican yhteisiä tapahtumia. Muistutettakoon myös vielä ainakin sadannen kerran, että Translan tapahtumiin saavat tulla niin Lexican ihmiset kuin puolueettoman välimaastonkin tallaajat - itse asiassa suorastaan toivomme ja anelemme sitä.

Eräs julkista närää herättänyt teema keskustelussa oli myös kieliainekerhojen kohtalo. Huomautettiin, että Transla ei tähän mennessä ole osallistunut kieliainekerhojen toiminnan rahoittamiseen millään tavalla, vaikka jäsenistömme kulkeekin mukana niiden tapahtumissa. Tähän on tuleva muutos: Transla alkaa auttaa Lexicaa kerhojen rahoittamisessa.

Tästä jalosta päätöksestä eteenpäin keskustelu polveili arvaamattoman paljon, ja kirjoittajan kaljan tahrimista muistiinpanoista on vaikea enää saada selvää. Joka tapauksessa tapahtumasta levisi ulkomaailmaan tieto, että Transla ei tukisi kaikkia kerhoja tasavertaisesti. Näin varmastikin todettiin jossain vaiheessa, mutta myöhemmin on tultu siihen lopputulokseen, että se oli aika tyhmästi sanottu. Lausunto perustui ilmeisesti siihen, että Translan edustajia ei välttämättä aina ole mukana kaikkien kieliainekerhojen toiminnassa. Tämä ajattelumalli ei kuitenkaan ole kestävä, sillä tulevaisuudessa Translan jäseniä saattaa liittyä kerhoihin, jolloin asia pitäisi miettiä uusiksi. Periaatteellisella tasolla ei myöskään olisi reilua, että Transla, joka edustaa kääntäjäopiskelijoita ja kääntäjiä, ei tukisi kaikkia kieltenopiskelijoita, joista kuitenkin voi hyvinkin tulevaisuudessa tulla kääntäjiä.

Kuulostiko tämä teksti vähän paskalta? Hauku sitä kommenteissa! Oliko siinä myös ehkä fiksuja pointteja? Kerro kommenteissa, mitä ne olivat, ja jaa meille omat ajatuksesi asiasta :)