SKÄL tURKU

SKÄL

Mitä eroa on sillä, ollaanko Tampereella vai Turussa? No, sama ero kuin sillä, ollaanko kusella vai kusessa. -Simo Frangén

Ottaahan se koville. Tamperelaiset turkuun. Mitähän siitäkin seuraisi? Ei varmaankaan mitään hyvää. Onneksi joukostamme löytyi sellaisiakin uskalikkoja, jotka päättivät ja päätyivät lähtemään tuonne hämärän rajamaille tietäen, että eivät välttämättä selviäisi reissusta takaisin. Tästä alta pääsette lukemaan täysin fiktiivisen henkilön täysin fiktiiviset kokemukset tältä täysin fiktiiviseltä reissulta.

Perjantai

 

HERWANTA

Kello on 7.00. Herään pirteänä. Tuntini alkaa klo 8.30. Mikään ei lämmitä opiskelijan mieltä niin paljon, kuin neljän tunnin pienryhmä perjantaiaamusta. Onneksi tiesin, että seuraavana yönä saisin nukuttua pitkään ja makeasti turussa.

 

JUNA

Saan kuulla valitusta, koska saavun *vain* kolme minuuttia ennen junan lähtöä. Meillä on koko junamatka aikaa istua, ei se kumminkaan niin hauskaa puuhaa ole, että sitä viitsisi ihan vain huvin vuoksi tehdä. Matka sujuu mukavasti, ompelemme haalarimerkkejä ja keskustelemme maitopohjaisista juomista. Ehdotusten laatu vaihtelee: on mm. silakkaa maitolasissa, ville vallatonta ja valdemarpiimää.

 

JUNA-ASEMA

Saavumme turkuun. Kokoamme joukkomme ja lähdemme suuntaamaan kohti omenahotellia (paitsi toveri Jones, jolla on suuntana omahotelli). On nälkä.

 

OMENAHOTELLI

Hotellissa yksi huoneseurueemme saa iloisen yllätyksen. Ovikoodi kyllä löytyy, mutta sehän ei paljoa mieltä lämmitä, jos ei tiedä huoneen numeroa. Omenahotellin tietokoneesta oli suuri apu. Syöttämällä ovikoodin sinne sai selville, ketkä kaikki huoneessa asustavat. Varmasti hyödyllinen tieto sekin! Tilapäiseksi ratkaisuksi säilömme heidän tavaransa yhteen toisista huoneista odottamaan, että saamme varsinaisen huoneen numeron selvitettyä. Lähdemme porukalla kulkemaan kohti yliopistoa. On edelleen nälkä.

 

tURUN KADUT

Taival kohti yliopistoa sujuu mukavasti, kiitos paikallisoppaamme Salli ”älkää vaan sanoko mua paikalliseks, koska mä oon oikeesti Naantalista ja jos joku täällä kuulis mun väittävän olevani paikallinen, nii ne naurais mulle päin naamaa” Hakolan. Paikallisoppaamme johdattaa meidät intialaiseen ravintolaan, josta saisimme kuulemma opiskelija-alennusta. Valitettavasti kyseinen ravintola on täynnä, joten joudumme menemään tien toiselle puolelle toiseen intialaiseen ravintolaan, josta saa myös opiskelija-alennusta. Syöpötellessämme paikalle saapuu Sampo, joka ilmoittaa huoneen numeron selvinneen. Great success!

Täyttävän ja maistuvan ruoan jälkeen siirrymme kauppaan. Kaupankäyntireissu havainnollistaa eron ensikertalaisten ja kokeneiden skällääjien välillä. Kokeneet suuntaavat heti oikealle hyllylle ja ovat tuota pikaa ulkona. Tosin joudumme sitten odottamaan ulkona, että ensikertalaiset joskus saapuisivat. Ei ole enää nälkä.

 

SAUNA

Ja viimeinkin päästään itse asiaan! Pääjoukkomme saapuu saunalle ei-edes-niin-kovin-pahasti-myöhässä. Kääntöpiiriläiset ottavat meidät iloisesti vastaan ja lyövät käteen nimilaput ja boolimaljan. Arvostan, varsinkin boolia. Meidän pitää myös kirjoittaa sana ja laittaa se kuppiin. Hui, mitäköhän tästäkin seuraa? Istahdan sohvalle ja kaivan esiin haalarimerkit myyntiä varten. Haalarimerkeistä tulee muutenkin puhetta, kun KouKin kaksi herrasmiesedustajaa ilmestyvät paikalle. Hieman suu pyöreänä kuuntelen, kun molemmat toteavat omistavansa yli sata haalarimerkkiä. Toinen kertoo lisäksi, että hänellä on Excel-taulukko kaikista omistamistaan haalarimerkeistä. On kuulemma hieno ja löytyy monta eri vaihtoehtoa, miten niitä voi lajitella. En uskalla kysellä tarkemmin.  

 

Lappujenkin merkitys selviää. Meidät jaetaan ryhmiin ja ryhmien tehtävänä on tehdä näytelmä, jossa käytetään näitä kirjoitettuja sanoja. Kääntäjäopiskelijat ovat lahjakasta porukkaa ja näemme monta hienoa esitystä. Tuttuja näkyjä on mm. ala-asteen esityksien vakiopuu ja Rodeo (syytän jälkimmäisestä Karia. Ja itseasiassa ensimmäisestäkin, ihan vaan koska voin). Omassa esityksessämme sain heittää Sipilä-vitsiä. Olen iloinen. Esitysten jälkeen aika kuluu kuin siivellä ja viimeinenkin edustajamme, Max, saapuu vihdoin. Normaalisti kettuilisin hänelle myöhästymisestä, mutta mies matkasi paikalle Norjasta asti. Pakko antaa propsit.

 

Sauna! Mikä ihana sana. Ja paikka! Heti kun meidät sinne huolitaan, kipitämme Karin kanssa saunaan. On mukavaa! Saunassa keskustelemme hyvin järkeviä, tärkeviä ja viksuja asioita. En välttämättä toista kaikkea keskustelua tässä yhteydessä.

 

Jatkojen aika koittaa ja lähdemme kohti yökerho Marilynia. Opastus on jälleen oivaa ja pääsemme paikalle erittäin kivasti. Sisällä eksyn, kuten SKÄL-perinteisiin kuuluu, laulamaan karaokea. Hölmöjen sääntöjen takia lavalle pääsee laulamaan vain kaksi ihmistä kerrallaan. Päädyn esittämään KouKin herrasmiesjäsenen kanssa herkän ja hienon tulkinnan Juice Leskisen kappaleesta viidestoista vuosi. Kuulemma joku raukkaparka erehtyi ottamaan esityksen talteen videolle. Niin kaunis oli laulumme, että hän varmastikin joutuu kuuntelemaan videon joka päivä.

 

OMENAHOTELLI

Saapuu ilta, saapuu yö ja Karin kanssa vaellamme takaisin hotelliin. Hiivimme hyvin hiljaa sisälle, varoen herättämästä huonetovereinamme olevia Joensuun edustajia. Olisimme varmastikin onnistuneet tässä tavoitteessamme, mutta erehdyimme pitämään meteliä. Hupsista.

 

LAUANTAI

 

OMENAHOTELLI

On aamu. Nälkä kurnii vatsassa, joten lähdemme kampukselle aamiaisen perässä.

 

KAMPUS

Emme joudu pettymään, vaan kääntöpiiri on järkännyt meille aamiaista ja, mikä tärkeintä, kahvia! SKÄL-luennot käsittelevät tällä kertaa puhuttelumuotoja ruututekstien kääntämisessä, sanaleikkien kääntämistä Terry Pratchettin kirjoissa ja yrittäjyyttä. Kiinnostavat luennot, varsinkin toiseksi luennoineella Damon Tringhamilla oli humoristinen ja persoonallinen tyyli. Tutkimme toveri Jonesin kanssa salin seinällä olevia vaakunoita. Huomaamme tyytyväisinä, että seinällä roikkuu myös Kosovon vaakuna. Luennot loppuvat ja vatsa kurnii. Siirrymme siis viereiseen opiskelijaravintolaan.  

VIEREINEN OPISKELIJARAVINTOLA

Ruokala ruuhkautuu, emmekä me edes ole siihen syypäitä! Ruoan saatuamme istahdamme Vaasan delegaation viereen juttelemaan ja toteamme harmiksemme, että kaikki saimme töykeätä palvelua paikan päällä. Noh, onneksi ruoka ei ollut pahaa.

 

KAMPUS

Kokous! Jäimme Karin kanssa ainoina Translan edustajina kokoustamaan, koska delegaatio Sallit/Tiiu/Jonas lähti kävelylle, delegaatio S/L lepäämään ja delegaatio Vanhat Sedät jäivät syömään. Tähän vaiheeseen Max, toinen Vanhoista Sedistä, halusi ilmoittaa, että koska he ovat työssäkäyviä elitistejä, heillä on oikeus jäädä ravintolaan syömään. Vaihdamme perinteiseen tapaan ainejärjestöjen kesken kuulumiset. Saan harmikseni kuulla, että osissa kaupungeissa fuksit ovat olleet erityisnihkeitä, eivätkä lähteneet toimintaan mukaan. Ei kiva. Onneksi meillä on aktiivisia fukseja, jotka sai kivasti nakitettua suolattua pakotettua suostuteltua mukaan SKÄL ry:n uuteen hallitukseen.

 

OMENAHOTELLI

Suunnittelemme Translan esityksen. Olemme päättäneet auttaa turkulaisia puhdistamaan turun maaperän ja näitä tarkoituksia varten toimme hyvää tamperelaista maata suoraan Mikontalon edestä.

 

(Äskeiseen asiaan liittymätön välihuomio: talven aikaan ulkoa poimittu maa saatta olla hieman jäistä. Se saattaa myös sulaa lämpimässä, joten en suosittele vain noukkimaan sitä rasiaan ja laittamaan reppuun. Voi olla, että repun sisältö kostuu.)

Esitys on suunniteltu. Toteamme, että on koittanut aika lähteä kohti sitsejä. Sampo voi valitettavasti hieman huonosti, joten jätämme hänet lepäämään. Yhteisbussikyyti olisi tarjolla, mutta koska olemme nuoria, reippaita ja suunnistustaitoisia humanisteja, niin päätämme kävellä.

 

KÄVELYMATKA

Noh, pääsimme perille. Olemme ehkä vähän myöhässä. Ja ehkä kuljimme vähän väärään suuntaan, mutta ei ainakaan siitä syystä, että painoimme Sällin kanssa muun joukon edellä keskustellen tuiki hyödyllisistä asioista. Mutta Transla ei ollut edes viimeisenä paikalla!

 

SITSIT

Pure awesomeness. Ruoka on hyvää ja sitsiseura parempaa. Opin sitsien aikana, että Vaasassa oikeasti tykätään Lady in Redistä, että geologien haalarit ovat turussa harmaita, että Helsingissä ei käytetä punishmenttejä ja että Tampereen toveri Jones luo minuun vähän väliä sääliviä katseita pöydän yli. Plus kolme kaadon kanssa on aina kiva sitsata.

Translan esitys on huikea. Kannatti harjoitella. Siunaamme maa-aineksen Kääntöpiiriläisille yhden Kääntöpiiriläisen pidellessä sitä ja luovutamme sen virallisesti ja juhlallisesti kääntöpiirin puheenjohtajalle. Reissun hyvä työ tehty, now we can aim to misbehave!

Sitsien jatkot ovat aluksi samassa tilassa. Istun keittiössä ja juttelen mukavia Kääntöpiiriläisten ja KouKilaisten kanssa. Keskustelu on erittäin hedelmällistä ja joku tuntematon henkilö päättää tallentaa nämä keskustelun helmet Kääntöpiiriläisten tilikirjaan. Päätämme Karin kanssa siirtyä ensimmäisessä virallisessa joukossa kohti sen illan jatkopaikka ja saamme Kääntöpiiriläisen johtamaan joukkoja ja varmistamaan, että päädymme oikeaan paikkaan.

 

XXXXXXX (Nimi sensuroitu)

Matkanjohtajamme tuo meidät turvallisesti perille. Siis osan meistä, vahvuutemme putosi kolmella matkan aikana. turun yö on vaaroja täynnä! Yökerhon ulkopuolella meitä odottaa kuitenkin yllätys: sisäänpääsymaksu olisi kahdeksan euroa ja narikka siihen päälle. Yökerhoon oli luvattu halvemmat hinnat, mutta ilmeisesti sisäisten valtataistelun lopputulos oli se, että ei opiskelijoita kannata ottaa asiakkaiksi. Eihän meillä ole intoa tai rahaa baariin rahdata.

 

BAARI

Vaihdamme suosiolla paikkaa baari Baariin, jonka ulkopuolella tapaan Jonaksen keskustelemassa parin KouKilaisen kanssa. Heitä ei näytä haittaavan, että ulkona puuttuu monta illanvietolle olennaista asiaa (esim. lämpö). Toivotan heille hyvää illan jatkoa ja siirryn sisälle, missä Tiiu ja osa muista ihmisistä istuvat pöydän äärellä. Saamme heti ensimmäiseksi tietää, että naisten vessassa oli hyvän näköinen miessiivooja. En mene tarkastamaan huhujen paikkaansa pitävyyttä. Sen sijaan menemme tarkastamaan epäilyttävän pienen käytävän, joka johtaa Baarin takaosaan. Sieltä löydämme lisää tilaa ja tanssilattian. Lieneekö joku aivoparasiitti pesiytynyt minuun turussa, kun itsekin eksyn tanssimaan.  

 

JOSSAIN PÄIN tURKUA

Pilkun jälkeen lähdemme nukkumaan ja tuutimaan. Tai siis päädyimme osan porukan kanssa saunomaan yhden turkulaisen luo. Suunnilleen sama asia. Illan aikana isännän kenguru päätyy tekemään kyseenalaisia asioita kameran edessä. Uskokaa tai älkää, tämä ei ollut euphenismi.

SUNNUNTAI

EDELLEEN JOSSAIN PÄIN tURKUA

Nukuimme pitkät yöunet ja lähdemme turkulaisen oppaan ja helsinkiläisen kanssaskällääjän kanssa kohti koomailuaamiaista. Matkan kohokohdat ovat kun kuulen vanhan pariskunnan epäilevän minua politiikan opiskelijaksi ja kun näin posankan.

SIGNUM

Aamiainen! Koomailu! Kääntäjäopiskelijat! Näistä on hyvä aamu tehty. Saamme kahvia ja vaihdettua vielä viimeiset kuulumiset tovereiden kanssa. Tai siis, minä ja Kari saamme, sillä muu seurueemme on jo lähtenyt tai nukkumassa. Sedät eivät jaksaneet heilua illalla, mutta jaksoivat kyllä lähteä aamulla aikaisin. Tuota se ikä ilmeisesti teettää. Kaikki kiva loppuu aikanaan, joten hyvästelemme ystävämme ja suuntamme takaisin Tampereelle! Moi!

Kiitokset kanssareissaajille, kääntöpiirille ja kääntäjätovereille!