Kertomuksia Skälleistä

Väsynyt mutta onnellinen Transla-joukkio rantautui takaisin kotokaupunkiinsa aiemmin tänään Joensuun SKÄL-päiviltä (siis Suomen kääntäjäopiskelijoiden liittopäiviltä). Tapahtumaa voisi tässä kehua vuolain ylisanoin, mutta puhukoot bussimatkan aikana kootut välähdyksenomaiset kommentit viikonlopun temmellyksistä puolestaan:

Paikallinen herrasmies Marksissa vierehemme istuutui, piakkoin sammahti, tiedottomaan tilaan vaipui. Avuliaasti me skällääjät avoimen sepaluksensa suljimme. Kääntäjät, nuo yhteiskunnan tukipilarit! –Petri   Petrin mainitsema kokemus painui minunkin mieleeni. Harvoin on toinen ihminen osoittanut minuun niin ehdotonta luottamusta, että sammuisi julkisella paikalla seuraani sepalus auki. –Tino   Translan pojat intoutuivat poseeraamaan peilin edessä ja nappasivat vuosisadan seksikkäimmän #meitsien. –Max   Olin ensimmäistä kertaa SKÄLläilemässä, joten en tiennyt, mitä odottaa. Ohjelman mukaan luvassa oli luentoja ja sitsit. Luento-osuutta odotin mielenkiinnolla, mutta sitseistä en ollut niinkään varma – olihan kyseessä opiskeluaikani toiset sitsit. Luentojen jälkeen oloni oli innostunut tulevaa ammattiani kohtaan ja sitseistä jäi päähäni liuta korvamatoja. Seuraavia sitsejä ja SKÄL-päiviä odotellen –Riikka   Vaelsimme kolean Joensuun katuja pitkin kohti kauppaa Transla-toveri Jonesin kanssa. Edessämme alkoi kuulua musiikin pauhua ja huomasimme saapuneemme torin laidalle. Tori oli ampumahiihtokilpailujen takia täynnä pieniä, neliömäisiä pytinkejä ja keskiössä oli suuri esiintymislava. Seurasimme juhlahumua ja pian huomiomme kiinnittyi torin laidalla oleviin lipputankoihin. Eri maiden liput liehuivat tangoissa ja viisaina ylioppilaina rupesimme tunnistamaan niitä. Yksi oli kuitenkin erilainen. Ylhäältä punainen, alhaalta musta ja välissä rosoinen valkoinen viiva. Vaikka löimme viisaat päämme yhteen, emme kyenneet keksimään mikä maa tässä edusti. Pitkällisen pohdinnan päätteeksi, päädyimme päättämään, että kyseessä olisi todennäköisesti joku uusista Euroopan maista, todennäköisimpänä ehdokkaana pidimme Kosovoa. Tyytyväisenä tulokseemme tallustimme tahdissa, kunnes tuttu lippu näkyi jälleen, tällä kertaa suuren, keskeisen rakennuksen katolla. Tällä SKÄL-reissulla opimme, että Kosovon lippu ei ole sama asia kuin Joensuun. –Risto   Oli ilahduttavaa huomata, että viime vuonna Skällissä tapaamani tuleva yhtiökumppani, joensuulainen Mika, muisti minut vieläkin. Syvensin myös suhdettani toiseen tulevista yhtiökumppaneistani, Sannaan, joka auliisti tarjosi yösijan ja ruokaa. Viikonlopun parasta antia oli kyllä siltikin ehdottomasti Marksin ihanan lupsakasti rupatellut narikkamies sekä ”piece of shit with vanilla custard.” –Minna   Anarkistibileet KäTussa, niitä odotellen. Tyrnikiisseli oli niin hyvää, että tulin vähän. –Iira ”EVEK” Ostamo   Oli kivaa. –Anonyymi   Skäl-viikonloppu meni oikein mukavasti ja rattoisasti. Plussaa oli erityisesti se, että se järjestettiin omassa kotikaupungissa. Sitsit oli hauskat, mieleen jäi varsinkin hyvät tarjoilut, varsinkin tyrnikiisseli, nam!! Tuli tehtyä uusia tuttavuuksia ja oli legendaarista palloilla Joensuussa kääntäjäopiskelijapoppoolla. Onneks tuli lähdettyä, huippu reissu oli. Niin, ja Pingviinitanssista tuli meidän virallinen matkalaulu, jee! Muutenkin hoilattiin kaikenlaista matkalla, oli parasta. -Tuuli   Skäl-päivät olivat täynnä rattoisaa yhdessäoloa, sitsaamista, yleistä palloilua ja jänniä luentoja – päällimmäisenä mieleen jäi loistavilla komediennenlahjoilla varustettu viimeinen luennoitsija! Huippuhauskaa oli, ensi vuonna uusiksi! –Sanni   SKÄL-haiku   Menimme SKÄLliin Siellä eksyimme baariin Nyt tie vie kotiin -Kari   Onpa lupsakkaa porukkaa tuolla idässä! Ei ajanut meitä hankeen vartijasetä, joka meidät ”luvatta” Länsikadun koululta yöpymästä löysi. Nimet vain raporttiin laittoi ja hyvät yöt toivotti. Joensuun yliopiston ruokalan ruokajonossa juttua ryhtyi aivan spontaanisti iskemään mukava tyttö, jonka kanssa sitten vietimme kiintoisan lounaan ilmastonmuutoksesta, ihmiskunnan tulevaisuudesta, tasa-arvoisesta avioliittolaista ja muista kevyistä small talk –aiheista jutustellen. Kylläpä oli tervetullut olo ja mukava tunnelma Joensuussa! Ja maukasta tyrnikiisseliä! -Anna   SKÄL- päivien viettäminen Pohjois-Karjalassa oli kaltaiselleni länsirannikon kasvatille tajunnanräjäyttävä kokemus. Kulttuurishokista ja omituisista persoonapronomineista huolimatta juttu luisti ja uusia ystäviä löytyi roppakaupalla. Oli myös hauska kuulla rehellinen ja kaunistelematon luento kääntäjän ammatista. Sitsitkin olivat oikein vinhat, vaikka paikallinen sitsikulttuuri erosikin hieman omastamme. –Roni   Meidän ekat mutta ei varmasti vikat SKÄLlit ja vielä Joensuussa! Oli ihan huippua tutustua uusiin, samanhenkisiin ihmisiin. Järjestelyt toimi alusta loppuun, ja sitsiruuat oli Michelin-tähden arvoisia! Meininki kaikin puolin let’s go! – Nora ja Elli Turkkusest